Olen vaihtanut kokonaan peilittömään kameraan ja objektiiveihin. Lintuja kuvaan nykyään kamerana Nikon Z8 ja objektiivina Nikkor Z 160-600mm/5.6-6.3VR. Edellinen Nikon D500 kamera lähti kiertoon. Toisena kamerana käytän Nikon Z6ii runkoa. Se on ykköskamera ollut revontulikuvauksissa. Maisemiin, henkilökuviin ja yleiskuviin käytän kumpaakin kameraa eri objektiivien kanssa. Monesti menen kahden kameran taktiikalla. Lintuja kuvatessa pääasiassa kuvaan käsivaralta tai käytän monopodia eli yksjalkaa.
Lintuja olen oppinut havainnoimaan ja tuntemaan juurikin luontokuvaamisen kautta. Tänä kesänä mieleenpainuvia lintukuvaushetkiä on tarjoutunut ihan omassa pihapiirissä. Alkukesästä menin aamusta rantaan kameran kanssa. Rantasipit siinä sopivasti esittivät taitolentonäytöstä tyynen järvenpinnan päällä. Hetken seurasin niiden lentokierroksia ja huomasin mukavan toistuvan liikeradan. Auringonvalo tuli hyvästä suunnasta, joten olosuhteet olivat kohdallaan lentokuviin. Tulipahan todennettua miten hyvin Nikon Z8 tarkentaa ja sarjakuvaus tekee upeaa jälkeä. Aikana näissä kuvissa 1/2500 sekunttia.
Kukastunturilla keskiyön auringon valossa
Äkäslompolossa yötön yö kutsuu keskiyöllä tunturiin. Kukastunturilla olen ennenkin kohdannut kapustarintoja. Tänä kesänä niiden ääni sai hymyn huulille kun pyörällä olin tunturiin kiivennyt. Parina eri yönä keskityin juurikin kapustarintoihin siinä upeassa koko ajan vaihtuvassa värisävyssä, mitä keskiyönaurinko tarjoaa. Kaupustarinnat antavat kuvata itseään, eivät tunnu häiriintyvän kulkijoista. Niitä on hauska koittaa asetella maisemakuviin ja maastoon. Lähtipä tilaustaulukin myyntiin tästä kuvausretkestä.
Virtavästäräkki Varkaankurussa
Ylläksen Varkaankurussa pesii virtavästäräkki. Olin sen kevättalvella jo kuvannut, mutta nyt lähdin luontopolulle toiveena nähdä ja kuvata se uudelleen. Ääni taas kertoi, että paikalla ollaan. Jos lintujen äänet kiinnostavat suosittelen puhelimeen sovellusta Muuttolintujen kevät. Siihen kun äänittää kuuluvaa linnun ääntä saa hyvää vinkkiä mikä lintu mahdollisesti lähellä laulelee. Odottelun jälkeen virtavästäräkki tuli esiin. Sopivasti asettui hetkeksi lehtevässä kurussa hollille kuvattavaksi. Ai että oli askel kevyt tuon jälkeen ja suu muikeassa hymyssä.
Merikotka yllätti kesken aamukahvin
Elokuun alkupäivinä tuli varsinainen yllätys ihan sunnuntaiaamuna kesken aamukahvin. Istuin kotona Lannevedellä tosiaan aamiaispöydässä, josta ikkunasta näin jotain todella suurta. Kahvi meinasi mennä väärään kurkkuun! Mieleen tuli älytön ajatus: ”miten kurki laskeutuu puun latvaan?” Kun lintu laskeutui näin selkeästi: sehän on merikotka! Siitä äkkiä hakemaan kamera Nikon Z8, jossa onneksi oli kiinni tilanteeseen sopiva objektiivi Nikkor Z180-600mm. En siinä hetkessä edes katsonut kameran asetuksia, vaan siirryin ovesta hiljaa taloni portaille ja kuvasin. Kuvista tuli tummia, ja aloin katsoa asetuksia. Ei olisi pitänyt, koska siinä kotka nousi lentoon ja en enää muita kuvia ehtinyt saada. Asetukset olivat 1/400 sek, f 7,1 ISO 100. Tummuus tuli lähinnä tuosta herkkyydestä ISO 100, eli autoISO ei ollut päällä. Kuvankäsittelyssä kuitenkin oli helppo lisätä valoisuutta ja tuo herkkyys toi esiin oikein tarkan kuvan. Jopa vesipisarat erottuivat. Merikotka laskeutui puunlatvaan järven suunnalta. Siis mielestäni ei ole mikään tavoite suoraan kamerasta saada valmista kuvaa vaan luontokuvaus on kuvaamisen ja kuvankäsittelyn yhdistelmässä syntyvää valokuvataidetta. Tästä kokemuksesta painuu mieleeni, että pidä kamera aina valmiina. Katso vähän mitkä asetukset siihen jätät kun lasket sen kädestäsi ja kuvaa rohkeasti tummaa kuvaa.
Merikotka pihapuussa Lannevedellä
Lintujen seuraaminen äänimaailman kuuntelu, liikkeen havainnointi luonnossa on kiinnostavaa tekemistä, vaikka niiden kuvaaminen ei sinua kiinnostaisikaan. Itsekään en aina jaksa painavaa kalustoa matkassa pitää. Myös minä hiihtelen, kävelen tai pyöräilen paljon ihan vaan kännykkäkameran matkassa.
Kuvat ja teksti © Leena Aijasaho – voimavalokuva.fi