Koronakevään kuvasatoa

Kevät 2020 poikkeaa monella tapaa tavanomaisesta. Maailmassa on pandemia ja Suomessakin ollut poikkeustila. Teitä on suljettu ja valvottu poliisin toimesta, kaikkea turhaa liikkumista paikasta toiseen on kehoitettu välttämään. Onneksi kuitenkin Suomessa on säästytty ulkonaliikkumiskiellolta. Harvaan asuttu maamme ja sen kevääseen heräävä luonto ovat tarjonneet paljon lohtua monille. Luonnossa on saanut liikkua toisiin ihmisiin etäisyyttä pitäen, mikä ei täällä maaseudulla ole vaikeaa. Täällä nyt ei yleensäkään juuri ketään kuvausretkillä tapaa. Lähiluonnon tarkkailu ja kuvaaminen on ollut siis entiseen tapaan mahdollista mukavaa kevätpuuhaa. Revontulikauden viimeiset kuvat otin maaliskuun lopulla ja sitten alkoikin vähitellen lintuja palata muuttomatkoiltaan.

Revontulet Voimavalokuva summassaari Saarijärvi
Kevään viimeiset revontulet kuvasin 30.3.2020 Summassaaressa Saarijärvellä.

Luontokuvaajana olen pysynyt Saarijärven salomailla eli kotipitajässäni. Pidempiin kuvausreissuihin lintutorneille tai karhukojuille en ole lähtenyt. Mutta lähelläkin on ollut ihasteltavaa. Mustarastas on pitänyt minulle seuraa viikko tolkulla marjapuskia kuopien. Pikkulintuja on ollut hauska seurailla ja jokunen kuva napata, kun on hollille asettunut. Valokuviini ei juurikaan ole tullut mitään sellaista, josta voisi korona kevään tunnistaa. Oikeastaan siis ihan sellaista tavallista luontoa seuraavan ihmisen valokuvasaldoa.

Mustarastas tilaa olla voimavalokuva
Mustarastas mietteliäänä korona keväänä – on tilaa olla.

Olen kuitenkin huomannut korona kevään ravistelevan vanhoja ajatusmalleja. Olen kysynyt paljon itseltäni mitä kuvaan ja miten kuvaan? Silmiini osui joku artikkeli, jossa kuvaaja kertoi ottavansa kuvia, joille on jotain käyttöä. Tämä ajatus tuntuu myös omalta. Olenhan rakentanut kuvistani myös tuotteita verkkokauppaani. Tuotteiden kehittelyssä olen oppinut, ettei pelkkä hyvä kuva riitä. Tarvitaan tarina ja kuvan tulee olla jotenkin myönteistä, voimauttavaa energiaa antavaa Voimavalokuvan nimen tyyliin sopien. Olen myös huomannut entisestään elämän rauhoittuneeni tänä keväänä. Kun katson kevään kuviani, niissä on paljon rauhallista tunnelmaa. Linnun ei tarvitse olla siivet auki menossa johonkin suuntaan, vaan se voi olla rauhassa kuvassa kuten minäkin kuvaajana. Monta kuvaa olen myös rajannut uudella tavalla. On tehnyt mieli jättää kuvaan tilaa. Tilaa mille? – sitä en osaa sanoa, mutta ainakin tämä kevät on tuonut tilaa elämän arvojen äärellä olemiseen.

Joutsenet räntäsateessa
Joutsenet räntäsateessa
Keävt 2020 voimavalokuva
Kevään välke
Rantasipi voimavalokuva Leena Aijasaho Lannevesi
Rantasipi on taas täällä

Ihan kokonaan tavanomaista ei tämä kuvauskevät olet ollut. Sain toisten kuvaajien vinkistä mahdollisuuden kuvata metsoa soitemella. Metso on uljas iso lintu, joka tarkasti pitää huolta reviiristään. Omanlainen tiellä liikenteen pysäyttäjä sekin. Kun metso on keskellä tietä, kannattaa auto suosiolla pysäyttää. Tulkita sen olemus stop-merkiksi. Pysähtyä ja odotella, koska on oma vuoro jatkaa matkaa. Kovin lähelle metsoa en siis mennyt kuvatessakaan. Nikon D500 + Nikkor 200-500mm yhdistelmällä lähelle ei tarvinnutkaan mennä. Siinä missä pihaan pyrähtänyt leppälintu on haastava tälläkin putkella saada kuvaan, niin paikallaan pysyvä suuri ukkometso on erilainen kuvattava. Oma jännitys on kuitenkin läsnä metson liikkeitä seuratessa. Iloinen olen kevään kuvista ja hetkistä metsässä. Vapaudesta liikkua luonnossa myös poikkeusaikaan. Linnunlaulu ja auringonsäteet metsässä tai tyyni järvi veneillessä kertoo minulle, että kaikki on kuitenkin aika hyvin tänäänkin. Olen myös oppinut jättämään välillä kuvaamisen, näkemään ja kokemaan olemista suoraan ei aina pelkästään kameran kautta.

Leppälintu voimavalokuva Leena Aijasaho
Leppälintu
Metso soitimella voimavalokuva leena aijasaho
Metso
Linnunlaulussa kuvaaja ja metso rauhallisena. Tee muutaman minuutin metsäretki, kuuntele, katsele ja rauhoitu.

Lisää metsokuvia näet galleristani, näistä ja muistakin kuvistani voit tilata tauluja tai julisteita. Kysellä sopii.

Kuvat ja teksti © Leena Aijasaho – voimavalokuva.fi