Olen seurannut ja kuvannut revontulia yli 10 vuotta. Revontulikuvistani parhaat kuvat on yhtälailla otettu Keski-Suomessa kuin Lapissa. Lapissa toki revontulien esiintyminen on yleisempää, juuri tätä kirjoittaessa 6.11.2024 on ollut aivan huikea useamman viikon revontulijakso Äkäslompolossa. Sää on ollut kirkas ja lokakuussa 2024 revontulia on ollut ainakin joka toinen ilta tahtiin. 3.11.2024 oli varsin näyttävä revontulishow punaisine väreineen Äkäslompolossa, josta kuva tuossa ensimmäisenä tämän blogin kansikuvana. Menin -16 asteen pakkasessa jo ennen yhdeksää odottelemaan revontulia, koska revontuliarvot näyttivät hyviltä. Mitään ei tapahtunut, varpaita jo palelti. Klo 22 juuri mietin, odotan nyt ainakin puoli tuntia vielä. Kävelin lämpimikseni. Odottelin… klo 22.10 sitten revontulet alkoivat tanssia ja täyttivät vähitellen koko taivaan. Showta riitti läpi yön. Myös timelaps-videon tein tästä illasta.
Mikä tekee revontulikuvasta kiinnostavan?
Mikä ylipäänsä tekee revontulikuvasta hyvän tai kiehtovan? Onko se revontulien muoto, vai maisema, johon revontulet sijoittuvat. Liittyykö kuvaan joku tarina tai erityinen juju? Välillä revontulikuva on kuin hahmo taivaalla tai vaikutelma muistuttaa enkeliä tai lintua. Olen aikaisemminkin kirjoittanut blogia revontulista teemalla maaginen päivämäärä revontulille. Tuo 7.10. on kyllä maaginen revontulipäivä, sillä se oli myös huippu syksyllä 2024. Silloin en itse päässyt kuvaamaan, koska en ollut selkeän taivaan alla Lapissa. Toinen aiempi revontuliblogi avaa sitä miten revontulia katsotaan ja odotellaan.
2014 jouluna muistan ensi kertaa nähneeni kunnon punaiset revontulet. Silloin oli jouluviikolla lähes joka ilta kovassa pakkasessa revontulia Äkäslompolossa. Tuntui kuin joku olisi sytyttänyt valot parhaiden roihujen aikaan. Ehkä ne olikin luonnon jouluvalot. Vuoden 2025 seinäkalenterissa onkin tuolta kuvauskerralta joulukuun kuva. Tänä vuonna lokakuussa Kesänkijärvellä oli varsin samanlainen värien iloittelu taivaalla. Tuttu kuvauspaikka ei taaskaan pettänyt.
Etsi pimeä paikka
Revontulia pyritään kuvaamaan pimessä paikassa, jossa ei ole keinovaloa. Silti myös oikein hauskoja revontulikuvia näkee myös kaupungin yllä tai kotipihassa, jossa talo on täysissä valoissa. Eli voisi ajatella, että parhaita kuvauspaikkoja riittää, sillä vain mielikuvitus on rajana. Varsinkin talvella kylmällä kelillä helpoin kuvauspaikka on kotipihan tai mökin välittömässä läheisyydessä. Revontulikameroita ja – arvoja voi seurata netin kautta ja siirtyä sitten ulos oikeaan aikaan. Erityiset kuvauspaikat ovat enemmän retkeilyä vaativia. Kysymys onkin ajoituksesta. Välillä mitään ei tapahdu, vaikka ennusteet on hyvät ja retkeltä palataan tyhjin käsin. Melko usein esteenä on pilvinen sää tai oma kärsivällisyys odottaa.
Jos helposti ja turvallisesti pääset järven jäälle talvella niin sieltä näet kaikkiin ilmansuuntiin. Monella on muuten uskomus, että revontulia olisi vain talvipakkasilla. Tämä ei pidä paikkaansa. Revontulia on ympäri vuoden. Jotta näemme ne, on vaan oltava pimeää. Eli revontulikausi alkaa elo-syyskuulla ja jatkuu huhtikuulle Suomessa.
Revontulia toki esiintyy enemmän Lapissa. Siellä pienemmätkin revontulet nousevat korkealla ja upeita revontulia on useammin kuin eteläisessä Suomessa. Pimeä aika on hieman lyheympi Lapissa, joten alkusyksyn ja loppukevään revontulia voi kuvata paremmin eteläisemmissä osissa Suomea. Elokuussa 2024 kuvasin upeita värikkäitä revontulia Keski-Suomessa, jolloin vielä Lapissa oli liian valoisaa nähdä revontulia lainkaan.
Revontulien värit näkyy kamerassa
Isomman revontulimyrskyn aikaan vihreän värin rinnalle tulee myös punaista väriä. Värit näkyvät enemmän kamerassa kuin paljain silmin. Syksyllä suosittelen hakeutumaan järven rantaa, jolloin on mahdollista tallentaa revontulien heijastusta järven pintaan. Talvella taas luminen maisema on kuvaksellinen. Varsinkin veteen heijastuvia revontulikuvia toivovan on hyvä etsiä kuvauspaikkaa päiväsaikaan. Alla oleva kuva Heikinsillalta onnistui kun saukkoja ja majavia kuvatessa olen tuolla viettänyt useita kesäöitä. Tiesin siis nopeassa tilanteessa, mihin kohtaan pystyn siirtymään kompuroimatta. Seuraava kuva on tunturista Kellostapulin rinteeltä. Sinne sulan maan aikaan ajan sähköpyörällä niin pitkälle kun pääsee ja lopun matkaa kävelen. Reitti on tuttu, koska olen siellä päivällä kulkenut. Kivisellä polulla otsalampun kanssa on hyvä tietää reitti ja suunnilleen sopiva kohta kuvaamiseen. Myös varusteet on tunturiin noustessa mietittävä huolella.
Revontulikuvista Voimavalokuvan postikorttisarja
Olen juuri julkaissut uuden postikorttisarjan revontulista. Sarjan kuvista puolet on otettu Lapissa, Ylläksen seudulla ja toinen puoli Keski-Suomessa Saarijärven Lannevedellä. Postikortteihin valitut kuvat alla. Toki tilauksesta kuvistani myyn myös tauluja. Olethan yhteydessä, jos tilaustyö kiinnostaa sinua.
Maaseudulla asumisen yksi hyvä puoli on juurikin mahdollisuus ihan kodin lähellä nähdä ja kuvata revontulia. Minusta siis hyvä revontulien kuvaamisen paikka on sellainen, johon tulee lähdettyä. Jokaisella revontulia seuraavalla on tällaisia omia parhaita kuvauspaikkoja. Jos et ole koskaan kuvannut revontulia ja lähdet vaikkapa Lappiin revontulien toivossa; ota selvää etukäteen mihin kannattaa mennä. Ja jos mahdollista käy kuvauspaikalla jo päivänvalon aikaan. Tarvittaessa käytä revontulioppaita tai lyöttäydy kokeneemman revontulibongarin matkaan.
Kuvat ja teksti © Leena Aijasaho – voimavalokuva.fi