Minäkö valokuvaaja?

Tässä sen nyt on, esiintuloni valokuvaajana  ­­­– itseoppineena ilman mitään virallista valokuvaukseen liittyvää tutkintoa. Vapauttavaa ja mukavaa näin, vastapainoa työnohjaajan ja kouluttajan maailmaan, jossa elän titteleitten ja pätevöitymisien viidakossa. Tuntuu, että on pitänyt vakuuttaa itselle ja muille osaaminen, juurikin kouluttautumisen kautta. Arvostan kyllä koulutusta, mutta myös lujasti kokemuksellista oppimista. Valokuvaajaksi koenkin tulleeni tekemisen kautta. Se ei sulje pois sitä, että ahkerasti haen kyllä valokuvaajanakin oppia alan osaajilta, kuljen kursseja ja mielenkiinnolla itseopiskelen koko ajan lisää kuvankäsittelyä, kuvaamisen tekniikoita ja -saloja. Ihmissuhdealan ammattilaisena ja läsnäolon opettajana kuvattavan kohtaaminen, vahvuuksien näkeminen ja hetkeen pysähtyminen ovat luontaisia lähestymistapojani myös kameran takaa katsoessani. Työnohjaus ja kouluttaminen on siis ollut jo 12 vuotta päätyöni ja on sitä edelleenkin. Päätyöni rinnalla tarjoan myös valokuvaajan palveluita. Näin saan tehdä sitä, mistä niin kovasti nautin. Monipuoliset työkuviot auttavat minua pysymään innostuneena, luontovalokuvausreissut ovat mitä parhainta mindfulnessia ja ihmisten kanssa voimavalokuvaushetket antavat mukavan uuden näkökulman aina niin kiinnostavaan ihmiset erilaisuuteen ja ainutkertaiseen ihmeellisyyteen.

Kiinnostukseni valokuvaamiseen sai alkunsa isosiskon vanavedessä ja nuoruudessa oli valokuvauskerhoa koulussa, joissa filmikameroilla kuvattiin ja pimiössäkin kuvia kehitettiin. Ruuhkavuosissa elämässä valokuvaamiseen ei ollut mahdollista täysillä panostaa, mutta pieni kamera on silti lähes aina kulkenut matkassani. Sanotaan, että kaiken takana on nainen. Mulla sanonnan voi kääntää toisinpäin. Kaiken takana on siis mies. Törmäsin nimittäin elämäni mieheen parikymmentä vuotta sitten. Samainen mies sattui olemaan valokuvaaja ja hänen kautta pääsin takaisin kiinni nuoruuden harrastukseen. Nykyajan kameratekniikka tuli tutuksi ja välineitä tarjoutui kuvausreissuille. Yhdessä puolisoni kanssa aloitimme karhujen kuvaamisen kymmenen vuotta sitten. Mikä voisi olla vaikuttavampaa kuin nähdä karhu luonnossa ja tallentaa tuo kokemus kuvaksi. Karhut tulivat matkaani jäädäkseen ja kun yritykseni logoa tehtiin, oli ilmiselvä, että yksi logon elementti on kansalliseläimemme karhu. Myös muu luontokuvaus vei minut mukanaan kuvaamaan yötaivaan revontulia, vuodenaikojen värejä ja järvimaisemia aamun usvassa ja ilta-auringon valossa. Sitten kamerani eteen istahti västäräkki, joka lumoavalla keikistelyllään sai minun kiinnostuksen laajenemaan myös lintujen kuvaamiseen. Mikä kiehtova maailma, jossa haastetta tulee riittämään loputtomasti.

Luontovalokuvauksen rinnalla olen aina kuvannut myös ihmisiä niin julkisilla paikoilla, tapahtumissa kuin ihan tilauksesta henkilö-ja perhekuvia. Tätä toivon voivani tehdä jatkossakin. Haluan tarjota kiinnostuneille mahdollisuuden tulla kuvatuksi itselle mieleisessä ja merkityksellisessä paikassa, yksin tai yhdessä aidolla tavalla. Ihmisten arkitodellisuus on kiehtovaa ja jokainen ihminen ansaitsee tulla näkyväksi omilla ehdoillaan.

Blogi ja kuvat © Leena Aijasaho – voimavalokuva