Revontulikyttääjän matkassa

Revontulikyttääjän matkassa Voimavalokuva Leena Aijasaho

Miten kertoa revontulien kuvaamisesta tai katselusta sellaiselle, joka ei ole niitä koskaan nähnyt? Tätä kysymystä monesti pyöritän kun koetan erilaisissa yhteyksissä selittää revontulikyttäämisen syvintä olemusta kyselijöille. Tarvitaan tarkkavaisuutta ja kärsivällisyyttä sekä myös viitseliäisyyttä. Jos haluat nähdä revontulia, ota käyttöösi revontulien ennusteita kertovat sivustot. Itselle tärkeimpiä sivustoja ovat jemma.mobi ja Auroras Now. Jemma.mobista seuraan pitkän aikavälin ennustetta ja illan käppyröitä. Tiheys kun on punaisella ja jos sen rinnalla BZ sukeltaa eli myös alkaa siirtyä punaisen suuntaan niin pian tapahtuu. Auroras Now taas kertoo myös väreillä milloin ulos on lähdettävä ja koska asun Keski-Suomessa Saarijärvellä seuraan erittäin selkeää Hankasalmen revontulikameraa tämän sivuston kautta. Eli olen selvillä pitkän tähtäimen ennusteesta eli revontulien paremmasta todennäköisyydestä. Tämän parina sitten onkin säätiedotus. Löytyisikö selkeää säätä samaan aikaan kuin on hyvä revontuliennuste. 23.10.2020 perjantai oli tällainen. Jo viikolla tiesin, että revontuliennuste on viikonlopuksi hyvä ja kotipaikkakunnalle näytti säätiedotus selkeää. Olin siis ihan suunnitellut revontulikyttäysretkeä tähän. Mikä mainionta oli perjantai. Lauantaina vapaapäivä, joten valvominen pikkutunneille ei olisi este.

Seuraava vaihe on tuntea omalta seudulta revontulikyttäämiseen sopivia paikkoja. Näitä voi metsästää ihan päivänvalolla. Ottaa kännykällä maisemakuvaa ja miettiä, kuinka tähän revontulet sopisivat. Hyvä revontulipaikka on sellainen, missä on vähän keinovaloa. Näkymä aukeaa pohjoiseen koilinen-luode ikkunaan. Järvenranta on loistava syksyllä, koska mahdollisuus kuvata revontulien heijastuksia järveen on olemassa. Pelto tai muu aukea sopii myös sekä korkeat paikat. Harvoin siis revontulet näkyvät olohuoneen ikkunasta vilkaisten tai edes omalta pihamaalta. On pukeuduttava lämpimiin retkivarusteisiin, ostalamppu matkaan ja menoksi. Usein itse siirryn autolla, sähköpyörällä, talvella potkurilla tai jalan sopivaan kuvauspaikkaan odottelemaan. Ajoitus onkin tärkeää. On aika haastavaa odotella kylmässä pitkään ulkona, mutta jos liian pitkään seurailee tilanteen kehittymistä netistä, saattaa myöhästyä parhaista roihuista. Kummastakin on kokemusta. Kukaan ei siis voi varmasti sanoa vastausta kysymykseen: mihin aikaan ne revontulet oikein on? Sen voin sanoa, että pimeää pitää olla, mutta olen kuvannut niitä ihan alkuillasta klo 20-21 seutuun sekä tyypillisimmin puolen yön molemmin puolin.

Revontulia pitää oppia hakemaan silmillä. Silmin ne ovat haalean vihertäviä kuin pilvet. Yleensä ensin nousee kaari taivaalle. Järjestelmäkameralla pitkällä valotusajalla (jopa 25 sekunttia) näen kaaren aikaisemmin kuin sen silmällä voin erottaa taivaalta. Joskus kaari on kapea, joskus leveämpi. Vähitellen kaari kirkastuu ja alkaa erottua myös silmin. Sitten vaan odotellaan, alkaako noustaa säteitä tai alkaako kaari liikkua erilaisille kiekuroille. Välillä niin kameralla kuin silmin revontulet ovat vain vihreät, kameralla siis voimakaamman vihreät. Tällä kuvauskerralla ylöosa oli voimakkaan punainen, tätä sävyä pystyi myös haaleana silmin erottomaan. Kiinnostavaa on liike ja muoto. Voimakas revontulipurkaus kestää yleensä vain hetken ja sitten ne laantuvat. Yön aikana voi tulla useita voimakkaampia vaiheita. Siis kärsivällinen voi näitä bongailla lämpimissä vaatteissa vaikka koko yön ajan.

Pettymystä voi aiheuttaa se, että silmin revontulien värimaailma ei ole samaa kuin netissä näkyvät valokuvat revontulista. Valokuvaajana en kuvankäsittelyssä lisää värejä kuviin, vaan usein jopa pyrin sitä vähentämään. Kamera vaan tallentaa väriä enemmän kuin silmät näkevät. Valokuvaus ja kuvankäsittely muodostavat kokonaisuuden. Valokuvaaja on oman lajinsa taiteilija, joka valitsee värimaailman sävyn ja luo omalle tuotokselleen halutun ilmeen. Saman illan revontulista voit siis löytää hyvin erilaisia valokuvia. Yötaivaan valokuvaaminen, kameran ja objektiivin valinta, hyvä jalusta, asetukset, tarkennus ovat sitten oman blogin paikka – näitä en ala tässä blogissa avaamaan.

Laitan tähän kuvasarjaa illan kulusta 23.10.2020 klo 21.30 – 23.36 Kuvausilta oli haastava, koska kostea ilta ja pakkaselle painuva ilma aiheuttivat kameran linssiin huurua. Sai olla siis tarkkana, jotta kuvista tuli julkaisukelpoisia. Kuvauspaikaksi tässä olin valinnut pienen sillan Saarijärvellä Summassaaressa. Tähän paikkaan on helppo mennä autolla ja siellä yleensä saa melkoisen rauhassa kuvata. Kaupunki onneksi sammuttaa näkymässä vasemmalla olevat katuvalot klo 23.00, mikä sopii mainiosti revontulikuvaajalle. Tätä paikkaa voin suositella myös revontulien katseluun ensikertalaiselle Saarijärvellä.

Revontulien kyttääminen on kerta toisensa jälkeen kiehtovaa. On vaikuttavaa olla tähtitaivaan alla ja nähdä revontulien tanssi. Usein joutsenet huutavat kovaa kun revontulet on voimakkaimmat. Kokonaisuus on lumoava ja se saa minut harrastamaan yöretkiä uudelleen ja uudelleen. Revontulikuviani on myytävänä tilaustauluina. Valmiista tuotteista löytyy pieni kännykkälaukku revontulikuosilla Voimavalokuvan verkkokaupasta. Myös koulutusta revontulien kuvaamiseen tai kuvankäsittelyyn voi minulta kysellä. Eiköhän mennä illalla taas ulkoilmaan?

Saavun kuvauspaikalle ja bongailen pilviä klo 21.30
Pilvet alkavat hälvetä ja toiveikkuus kasvaa klo 22.28
Revontulikaari voimavalokuva
Revontulikaari alkaa erottua himmeänä klo 23.18
Säteitä ja liikettä klo 23.22
Valo lisääntyy tämä näkyy hyvin silmin klo 23.29
Voimakkain valo ja väri alkaa hiipua klo 23.36

Kuvat ja teksti © Leena Aijasaho – voimavalokuva.fi