Se keikka meni varakameran kanssa, mutta menköön

Sain ilokseni majoittaa suunnistusperheen viikonloppuna ja sillä höykällä tuli lähdettyä kamerarepun kanssa seuraamaan Nuorten Jukolaa 2018 Saarijärven Kusiaismäkeen. Ajatuksena hengailla ystävien kanssa ja ehkä ottaa siinä jokunen urheilukuva heille. Kuten arvata saattaa, kuvaaminen lähti ihan lapasesta monellakin tapaa. Eihän sitä malta olla kuvaamatta maastossa auringonpaisteessa viilettäviä lapsia, kun siihen on koko päivä aikaa. Ruutuja kertyi kiitettävä määrä siitäkin huolimatta, että K-pisteellä lähtöä kuvaamaan asettuneena aloin ihmetellä kameraani. Mitä ihmettä? – tämähän ei tarkenna kunnolla. Virta pois ja kertaalleen myös akku pois, ei apua. Hetken siinä räpeltelin ennenkuin hoksasin, että kakkoskamerani uskollinen vanha Nikon D300 runko saa nyt ylennyksen tämän tapahtuman ykköseksi. Toisen kameran valikkoon jäi sana Error ja se päätyi kamerareppuun loppupäiväksi odottamaan arkeana pääsyä huoltoon. Oli siis pärjättävä yhdellä kameralla. Yleensä käytän siis kahta kameraa, joissa luonnollisesti on erilainen objektiivi. Nyt oli valittava ensin pidempi putki ja sitten maaliintuloon ja palkintojenjakoon toinen objektiivi. Valokuvaamiseen liittyy muutenkin paljon valintoja. Valitaan mitä tapahtumasta kuvaataan, mistä kuvakulmasta ja vielä kotona on edessä valinta, mitkä kuvat pääsevät päivänvaloon esille kuvankäsittelyn jälkeen. Valita voi myös fiiliksen. Voi valita, ettei juutu ongelmiin, joita päivä tuo eteen. Varakameran kuljettaminen ei muuten ole ollenkaan hullumpi juttu. Tulipahan harjoiteltua tämänkin hässäkkä valmiiksi, jos vaikka kesken hääkuvauksen kamera sanoisi työsopimuksensa irti. Tässä päivän kuvasatoa ja lisää löytyy galleriastani. Iloitsen, että sain tallennettua voittajien riemukkaan hypyn maaliviivalla ja monta muuta elämää ja tunnetta täynnä ollutta tilannetta.