Haikankärki on Keski-Suomessa, Saarijärvellä Summassaaressa sijaitseva kapea niemenkärki, joka on luonnonsuojelualuetta. Kylpylähotelli Summassaaren pihasta lähtee mahtava maisemareitti, joka on korkealla harjun päällä kulkeva polku Haikankärkeen. Matkaan menee rauhallisesti kävellen puolisen tuntia. Ensin polku on levempi väylä komean mäntymetsän läpi, sitten tulee mielenkiintoiset juurakot, kivet ja joka suuntaan vinot puut. Syksyllä matalan veden aikaan niemen kärki on pitkä ja matalikolla voi myös helposti kahlata saappaissa tai lämpimällä kelillä paljain varpain. Kuvauskohteita on vaikka millä mitalla. Känkkyrät kaatuneet puut ja juurakot, auringonlaskut ovat varmasti niitä kuvatuimpia kohteita.
Haikankärkeen voi mennä myös lintuja kuvaamaan. Sainkin siellä napattua iltavalossa tylli nimisestä linnusta kuvia täydellisine heijastuksineen viikko sitten. Oltiin niemen kärjessä ihan kahdestaan tyllin kanssa auringonlaskun aikaan. Olin tyytyväinen vaikka revontulia ei tuolle yölle osunutkaan kohdalle. Iloitsin, että olin jättänyt pidemmän Nikkor 200-500 mm objektiivin kameralaukkuuni, vaikka en tyllin ilmestymistä kuvashollille ollut yhtään osannut ennakoida. Retki venyi siinä yli puolen yön. Jäin nimittäin vielä odottamaan pimeää ja tallensin muutaman ruudun tähtitaivasta ja linnunrataa. Hyvä yöreissu taas kerran ajattelin, kun pikkutunneilla otsalampun valossa palasin polkua autolle.
Suomenluonnon päivänä 31.8.2019 lähdimme puolisoni valokuvaaja Stepi Sundbergin kanssa valmistelemaan suunniteltua kuvauskurssia Haikankärkeen. Kurssin pidämme viikonloppuna 12.-13.10.2019 yhteistyössä Summassaaren hotellin kanssa. Ajatus on sään salliessa viedä kuvauskurssilaiset harjoittelemaan yökuvausta, joten lähdimme hakemaan kuvakulmia paikanpäälle. Saavuimme auringonlaskun aikoihin Haikankärkeen. Kuvauspaikka on helpompi ottaa haltuun ja hahmottaa ennenkuin on pilkkopimeää. Pohdin mistä kulmasta saisin kuvattu mahdolliset yön ennustetut revontulet niin, että Haikankärki tulisi kuvissa edukseen. Jalassani oli juurakkoisen polun vuoksi vaelluskengät ja pian hoksasin, että oivallisin kuvaspaikka on matalikolla vedessä. Eipä tullut kumisaappaita matkaan. Siis kengät ja sukat jalasta, lahkeet ylös polviin asti ja veteen jalustan/kameran kanssa testikuvia ottamaan.
Revontulista ensimmäiset havainnot kameraan sain noin klo 23.00 aikaan. Vaisua matalaa revontulikaarta siinä seurailin aikani kengät jalassa kunnes puolen yön paikkeilla päätin siirtyä toiveikkaana lahkeet käärittynä katsomalleni kuvauspaikalle veteen. Kuvasin niemeä eri suunnista.
Vesi oli yllättävän lämmintä syyskuun ensimmäisen päivän ensimmäisellä tunnilla. Nimittäin meni tunti ja alkoi toinen. Tiedostin koko ajan missä seison, miten käsittelen jalustaa, kameraa, kännykkää. Ei olisi ollut kiva kastella itseä eikä varsinkaan kalustoa. Akun vaihdoin kameraan juuri ennen parasta hetkeä. Pieneksi hetkeksi tallentui revontulien lilan punaiset säteet. Olin oikeassa kohdassa oikeaan aikaan.
Monelta kurssilta olen oppinut, että luontokuvausta on hyvä suunnitella ja harjoitella. Tähtitaivaan tai revontulien kuvaaminen on maisemakuvausta. Hyvässä kuvassa on joku juttu. Vaikkapa mielenkiintoinen rakennus, vene, puu tai oksa etualalla, tai tässä tapauksessa tunnistettavasti Haikankärki koko komeudessaan. Tekninen toteutus ja sommittelu kulkee käsi kädessä. Samoin kiinteä osa kuvausprosessia on kuvankäsittely tietokoneella ennen julkaisun hetkeä. Hyvän kuvan takana on usein myös tarina, joka voimauttaa kuvan katsojaa ja kuvajaa. Näitä asioita ja valokuvauksen perusjuttuja kertaamme teoriassa ja käytännössä 12.-13.10.2019 Valokuvaus varmemmaksi – digijärkkärin käytön perusteet kurssilla Summassaaressa. Olet tervetullut mukaan.
Kuvat ja teksti © Leena Aijasaho – voimavalokuva.fi